Hei vaan!
Onpahan mennyt monta hetkeä viimeisistä päivityksistä. Asiata on vaikka kuinka van eipä tuota ole saanut aikaiseksi mittään laitella. Vuosi vaihtui ja meni joulut ja synttärit (Juhon) ja isänpäivät ja serkkujenkin synttärit, joten kinkereitä riittävästi on ollut tuon viimeisen päivitykseni jälkeen. Nyt tammikuussa juhlitaankin kahdesti, kun on ensin äitini isommat merkkipäivät, ja sitten Antin kakkoset, joihin yhtyy myös Jarin synttärit. Hyvin on hommansa hoitanut, kun isänpäiväkakun saa aina Juhon synttäreillä ja syntymäpäivänsä ovat ihan Antin synttäreiden vieressä :).
Ensimmäinen Joulu uudessa kodissa sujui hyvin. Hieman meinasi ressi tulla siitä suorittamisesta päälle, mutta kyllä joulumielikin sieltä päätään nosti ja hyvä joulu vietettiin. Aattona oli sukulaisia syömässä ja juhlistamassa, pukin vierailua katsomassa. Joulupäivänä kävi Jarin isommat muksut, ja siitä se joulufiilis tulikin taloon lopullisesti. Tapaninpäivänä kokoonnuttiin perinteiden mukaan isäni luo, ja pidinpä kinkunsulattelu "jumppa"kävelynkin kaikille kykeneville - seurauksena kipeät takajalat pitkälle seuraavaan viikkoon.
Uusivuosi juhlistettiin taas vähän isommalla porukalla, riistapöydän antimista oli nauttimassa meidän perheen lisäksi myös "ukin porukat". Meillä on nyt useampana vuonna ollut tapana uutena vuotena kattaa pöytään vuoden saalikset, joita on joko itse pyytämällä tai lahjoituksena saatu. Tämän vuoden riistaherkkuja olivat hirvi pekonikääreessä, sorsat rakuunalla maustettuna ja fasaani valkosipuli-sitruuna-marinadissa. Ja kylläpä maistui hyvälle :). Ilotulitusta seurattiin kaupungissa ja kotosalla, ja ryskettä kyllä riitti ihan koko yölle omilla nurkilla.
Pojille kuuluu pääasiassa hyvää, kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia. Viimeviikolla sanoi hoitsutäti, että tämäkö teidän junioirikin osaa jo laskea kymmeneen.. Osaahan se, laskea kirjasta aina kaikki ötökät ja muut asiat <3. Tuntuu että syksy on molempia kasvattanut ihan urakalla, olihan se iso muutos mennä päiväkotiin. Ihan ongelmitta ei kyllä muutos ole tapahtunut, ja kovasti minua mietityttää että mitä tässä nyt pitäisi oikein tehdä. Ongelmana on lähestulkoon joka-aamuinen neuvottelu siitä että halutaanko vai eikö haluta mennä päiväkotiin. Ja yleensä se on aina se ei. Viimeiseen asti vastahankaisia ovat molemmat, isompi enempi mutta pienempi komppaa hyvin mukana. Sitten kun päiväkotiin päästään, itkun kanssa hyvästejä jätetään - mutta kun mennään pois hakemaan ei kuulema mitään ongelmia ole ollut koko päivänä...
Tulevaisuus näyttää mitä näyttää, Nerkoolle odotetaan kovasti omia hoitopaikkoja että ei tarvitsisi Iisalmeen tuoda. Alkaisi niitä kaverisuhteitakin erilailla kehittymään pojille, kun oman kylän lapsien kanssa saisivat olla päivähoidossa. Jospa ne lähtö-ongelmat lievittyisivät siinä samalla. Mutta niistä paikoista ei kyllä ole vielä mitään tietoa tähän hetkeen.
Firma muuttaa keskemmälle kaupunkia, sen verran on uudistuksia silläkin saralla tulossa. Muista muutoksistapa ei vielä puhutakkaan, kaikki aikanaan.
Vuodenalkuisin miettein;
Kaisu
