Muuttolaatikoiden lomassa..

Niinhän siinä kävi, että muutamassa päivässä elämä heitti taas uuden käänteen tiellemme. Lyhyellä aikaa olemme myyneet ja ostaneet, pakanneet ja muuttaneet, ja sitä muuttamista jatketaan edelleen. Onnellisia käänteitä ovat nämä tämmöiset käänteet. Rankkoja, mutta onnellisia.

Paljon kierrettiin taloja katsomassa, osaan ihastuttiinkin mutta sitten tuli aina joku solmu eteen. Tämä koti on tuntunut kodolta ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien.  Ja nyt kun sinne on muutettu, on vahva tunne siitä että näin piti tapahtua, täällä meidän kuuluu olla - olemme kotona. Ja se on aika hyvä tunne se.

Ensimmäise päivät ovat kuluneet lähestulkoon neljänseinän sisällä, tavaroiden ja huonekalujen järjestämisessä. Sunnuntaina pidettiin vapaapäivä ihan vahingossa, ja käytiin tutustumassa koko perheenä lähiympäristöön. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä! On leikkipuistoa, ulkoilumaastoa, kotaa ja liikennepuistoa, tenniskenttää ja mäkihyppytornia. Ja kaikki ihan lähellä. Illalla sain vielä käydä Sastan kanssa hikeä hakemassa reilun puolentunnin reippailulla - tuntui aika virkistävältä vaihtelulta sekin.

Suuria kommelluksia ei muutossa ole tapahtunut, vielä ainakaan, ja pikku-ukkoset ovat lutviutuneet tilanteeseen aika hyvin. Juho välillä aina kyselee, että milloin mennään Tölli-kotiin, kun tämähän on sen nerkoon koti, ja että katso äiti kun täällä on samanlainen sohva kuin meillä jne. :). Antti nyt ei vielä osaa kommentoida, vaan heiluu ihan heinämiehenä tuollakin. Välillä kuuluu hihitystä leikkihuoneesta, kun hän leikkii omaa leikkiään - päättää kaataa kaikki legot lattialle ja voi sitä ihanata räminätä..Tietää ettei ehken ole ihan sallittua, mutta kun kukaan ei nää niin se on sitä parasta leikkiä silloin :) . Paljon leikkivät yhdessä myös, rekkaralli alkaa leikkihuoneesta ja jatkuu kodinhoitohuoneesta pihalle, josta taas sisälle ja leikkihuoneeseen. Peräkanaa pyllyt pystyssä työntävät, toinen roskarekkaa ja toinen autorekkaa. Ja ihan sulassa sovussa <3.

Tällä fiiliksellä on mukava mennä syksyyn ja joulua kohti.

pussikeittoa pakasterasiasta

Siinäpä tämän päivän otsikko :). Niin on hoppua ollut ettei ole ehtint kunnolla syömään (muutako pussikeittoa pakasterasiasta) eikä tännekkään kirjoittelemaan.
No, kuukausi on kulunut edellisestä tekstistä melkein, että ehkä tässä on jo jotain päiviteltävääkin ehtinyt tapahtumaan.
Sasta-koira on asunut meilä nyt reilun 3 viikkoa, kuuliainen koira on, ja  tekeekin enää keskimäärin yhet pisut tänne toimiston lattialle päivittäin, kun ollaan niin keskittyneitä työntekoon ettei huomata tarvetta. Kotona on jo sisäsiisti tapaus. Hyvä Sasta! Odotellaan mielenkiinnolla koira-vauvan uhmista joka on jo nurkan takana odottamassa...
Isommat miehet ovat ottaneet tämän uuden jäsenen hienosti vastaan, on vähän niinko osa joukkuetta - yhdessä pelmuavat pihalla sen minkä kerkiävät.
Suuria muutoksia on ilmassa, kun eletään viikko pari eteenpäin. Asuntokaupat ovat sittenkin ratkeamassa, ja tämänhetken tilanne näyttää lupaavalta. Mutta ei uskalleta nuolasta vielä, sen verran on ollut noita talon katsojia ja ostajia liikenteessä, että mihinkään eikä kehenkään voi tässä bisneksessä kyllä luottaa. Mikään ei ole varmaa niinkauan ennenkuin on nimiä paperissa ja rahoja siirreltynä :). Mutta, kuten sanottu lupaavalta näyttää!
Nyt lähtee tämä mamma poikia hakemaan. Saadaankin mukavia vieraita illalla, kun Jenni perheineen tulee käymään. Ja isukilla on kokoustamista tonait, että vilkas ilta tiedossa! :D